Skitsofrenia – elämää sairauden kanssa

 

Istut yksin kotona. Käytät kuulokkeita televisiota katsoessasi, koska ilman niitä et kykene elämään. Olet ihan varma, että jos menet ulos, niin naapuri seuraa sinua. Keskellä yötä päätät nauhoittaa seinän takaa mitä naapuri tekee. Uskot, että naapuri huutaa sinulle öisin, että hän toivoo sinun kuolevan.

Onko tämä sinulle tuttua? Luulen, että vastaat ei, ellet sitten ole saanut kokea, miltä sairaus nimeltä skitsofrenia tuntuu. Skitsofrenia on edelleen yhteiskunnassamme sairaus, jonka ympärillä pyörii monenlaisia uskomuksia ja jopa pelkoa sairautta kohtaan. Sen vuoksi koenkin tärkeäksi puhua ääneen sairauksista, joiden vuoksi saa pelätä leimautumista ja jotka koetaan häpeällisiksi. Tosiasia nimittäin on se, että vaikka elämme 2000-lukua, niin skitsofreniasta ei aina uskalleta puhua ääneen edes oman perheen tai suvun sisällä. Stigma ja häpeäleima ovat niin syvälle juurtuneita.

skitsofrenia

Skitsofrenian oireet ovat moninaiset

Artikkelin alussa kuvasin skitsofreniaa, johon liittyy harhoja. Tämä oli kuvaus niistä hetkistä, jolloin sairaus saa mielen tuottamaan ajatuksia ja ääniä, jotka eivät ole todellisia.

Skitsofrenia on hyvin moninainen ja yksilöllinen sairaus. Se siis aiheuttaa eri ihmisillä erilaisia oireita ja harhat ovat vain osa joidenkin ihmisten sairautta. Ylipäätään kun puhutaan mielenterveyden häiriöistä, tulee muistaa, että ne pitävät sisällään joukon hyvin erilaisia sairauden tyyppejä.

Hyvä kuvaus on se, että jos puhumme vaikkapa autosta, niin pelkkä sana auto ei vielä kerro sinulle muuta, kuin että kyseessä on kulkuväline, jossa on ratti ja neljä pyörää. Auto voi olla punainen tai musta, siinä voi olla turbomoottori, millä pääsee lujaa tai sitten se on pieni kärry, mihin kukaan ei kiinnitä huomiota. Samalla tavalla mielen häiriöistä puhuttaessa, sana skitsofrenia, ei vielä kerro sairaudesta ja sitä sairastavasta, kuin pienen osan.

Haluan siis korostaa sitä, että skitsofrenia on sairaus, jonka kanssa voi oppia elämään täysipainoista elämää, kun saa tarvittavan tuen ja sairaus pysyy hallinnassa. Näin ei kuitenkaan aina valitettavasti tapahdu. Joskus sairaus voi viedä ihmisen mukanaan niin, ettet enää ole se persoona, joka joskus olet ollut. Sairaus voi muuttaa ihmistä niin, etteivät läheisesi enää tunnista sinua siitä, mitä olet joskus ollut. Omaisten ja läheisten roolia oireiden tunnistamisessa ei voikaan liikaa korostaa, vaikka omaisten tehtävä ei olekaan olla kenenkään oireiden vartijana. He voivat kuitenkin tunnistaa ihmisessä muutokset, joita sairastunut ei itse kykene tunnistamaan.

 

skitsofrenian oireet

Elämää sairauden kanssa

Moni omainen varmasti tunnistaa sen, että skitsofreniaan voi liittyä mitä merkillisempiä arkea rajoittavia harhoja. Harhat voivat käytännössä olla mitä tahansa, vaikka usein sairaudelle onkin ominaista tietyn tyyppiset harhat. Harhat voivat liittyä esimerkiksi siihen, että sairastunut uskoo jonkun tarkkailevan häntä ja viestivän hänelle jotakin. Sairastunut voi tulla epäluuloiseksi muita ihmisiä kohtaan ja kuvitella, että häntä seurataan, tai joku murtautuu hänen kotiinsa. Jos sairastuneella on lapsia, voi tilanne olla vaikea, koska harhat  saattavat kohdistua myös lapsiin.

Harva meistä voi käsittää miltä tuntuu, jos sinulla on jatkuvia kokemuksia siitä, että naapurit kolkuttavat patteriin, tai television kautta joku yrittää viestittää sinulle jotakin. Tällöin elämää voi helpottaa vaikkapa se, että pidät kuulokkeita päässäsi, jolloin äänet eivät tavoita sinua. Tämän kaltaiset harhat rajoittavat elämää ja joskus sairauteen saattaa liittyä myös itsetuhoisuutta ja osastojaksoja oireiden ollessa hallitsemattomia.

Omaisilla saattaa olla hyvin vaikea rooli sairastuneen rinnalla. Moni nykypäivän aikuinen kärsii siitä, että perhe ei ole saanut riittävästi tukea, ja sairaus on voinut olla kuormittava myös omaisten psyykkeelle. Omaiset elävätkin usein ristiriitaisessa tilanteessa. Toisaalta huoli ja murhe sairastuneesta läheisestä on suuri, mutta välillä omaisenkin on pakko pohtia sitä, mihin asettaa omat rajansa. Yhteiskunnan tuki on usein riittämätöntä, ja sairastunut saattaa elää pitkälti omaisten tuen varassa. Tällöin tulisi kuitenkin olla hyvin herkkänä sille, milloin omaisen jaksaminen ei enää riitä. Valitettavasti oma kokemukseni kuitenkin on se, että omaisten saama tuki, on pitkälti erilaisten järjestötoimintojen varassa. Suurkiitos siis kaikkien omaisten ja myös sairastuneiden puolesta niille, jotka tekevät osittain vapaaehtoisena tai muuten tärkeää työtä näiden asioiden hyväksi.

Yhä edelleen olemme myös sen haasteen äärellä, että ihminen voi elää kymmeniä vuosia ilman, ettei saa sairauttaan hallintaan. Tätä tapahtuu erityisesti silloin, kun sairastunut ei pidä itseään sairaana. Sairastunut voi jyrkästi kieltää oman sairautensa, mikä tekee tilanteesta entistä vaikeamman. Keinot puuttua aikuisen ihmisen elämään ovat tällöin melko vähäiset.

Skitsofrenia voi tuhota persoonan

Olen myös usein törmännyt tilanteisiin, jossa joudutaan miettimään lääkityksen tuomia hyötyjä suhteessa haittoihin. On surullista seurata sivusta sitä, miten lääkkeet syövät ihmistä. Naaman nykiminen ja lihasjäykkyys, jota et voi hallita tuntuvat pieneltä sen rinnalla, että näiden lisäksi sosiaalinen taantuminen voi viedä ihmisen mennessään. Et ole enää se ihminen, joka joskus olit. Välillä jopa tuntuu siltä, että lääkkeet tekevät ihmisestä entistä sairaamman, mutta ilman lääkkeitä monien olo olisi luultavasti niin tuskainen, että niiden tuntemuksien kanssa olisi mahdotonta elää. Oikeanlainen tasapaino lääkityksessä onkin yksi keskeinen tekijä hoidon onnistumisessa.

Skitsofreniaan voi myös liittyä puheen köyhtymistä ja tunne-elämän latistumista. Nämä voivat näkyä käytännössä niin, ettei normaalista keskustelusta tule enää mitään. Vaikeahoitoisen sairauden kohdalla saattaa käydä esimerkiksi niin, että sairastunut toistaa perässä mitä toinen sanoo, ja ei enää kykene aloittamaan oma-aloitteisesti keskustelua. Tunne-elämän latistuminen voi taas näkyä ilmeettömyytenä, eleettömyytenä ja tietynlaisena poissaolevana käytöksenä.

Skitsofrenia voi siis pahimmillaan aiheuttaa tilanteen, jossa ihminen elää yhteiskunnan ja sosiaalisten kontaktien ulkopuolella vain selvitäkseen päivästä toiseen. Sosiaalisten kontaktien löytäminen voi olla mahdotonta, työllistymisestä puhumattakaan. Mutta kuten alussa jo korostin, mielen sairaudet eivät ole välttämättä loppuelämän tuomio. Niistä on mahdollista toipua ja elämä voi olla sairaudesta huolimatta mielekästä ja hyvää. Siksi meidän ei tulisikaan määritellä ja arvioida ketään sairauden perusteella.

Lopuksi en voi kuin todeta, että jään mielenkiinnolla seuraamaan, mihin suuntaan mielenterveyspalvelut ovat tässä maassa menossa. Avun saaminen on vaikeaa ja vastuu sairaasta on liian usein yksin läheisillä. Tämän vuoksi haluan puhua mielenterveysasioista mahdollisimman avoimesti, jotta omalta osaltani voin vaikuttaa siihen, miten tulevissa muutoksissa nämä asiat huomioidaan.

”Mielenterveyden haasteet voivat

koskettaa ketä tahansa.”

Therese

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *